Jäitä hattuun ja vaaleja kohti.

Vuosi lähenee loppuaan ja jo nyt ensi kevään eduskuntavaalit ovat kirvoittaneet keskustelun vilkkaaksi. Oikeistopuolueet ovat nostaneet valtion velkaantumisen osin oikeutetusti kärkiteemaksi. Vasemmalta laidalta vastaus on ollut samoin tutun suuntainen: työllisyyden lisääminen, koulutuksen kehittäminen ja veropohjan laajentaminen. Sosiaaliturvaa ei ole halua supistaa, kuten oikealta ehdotetaan. Keskeltä nousee myös tutut teemat aluepolitiikan, maatalouden ja ehkä erityisesti ennallistamisasetuksen aihe.

Räikeitä ulostulojakin on ollut. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja Aki Kangasharju sanoi, että palkalla ei tarvitse tulla toimeen. Kangasharjun mielestä valtion tulisi tukea yksityisen sektorin palkkausta. Mielestäni aika älytön ehdotus. Yksityisen sektorin palkat eivät liene valtion ydintehtävää, ja valtiolla on melkoisia supistamistarpeita muutoinkin. Lehdistökin on herännyt vaaliralliin. Savon Sanomissa on arvosteltu Itä-Suomen kansanedustajia saamattomuudesta Itä-Suomen edunvalvonnan suhteen. Hallitus puolestaan esiintyy riitaisasti ja luottamus-sana on noussut esiin liian usein.

Vanha sanonta kuuluu ”jäitä hattuun”. Mielipiteet on hyvä tuoda esiin poliittisessa keskustelussa, mutta kevääseen on pitkä matka. Tässä vaiheessa tarvitaan malttia ensinnäkin pitämään hallitus kasassa ja sitä kautta turvaamaan hyvä päätöksenteko hallituskauden loppuun. Itsensä ajaminen nurkkaan ehdottomilla vaaliteemoilla voi olla huono ratkaisu. Ensi vuonnakin on hallituksessa tehtävä yhteistyötä ja ehdottomista vaatimuksistaan luopuminen ei kyllä lisää poliittista uskottavuutta.

Hallituksessa on tehty hyvää työtä ja Itä-Suomenkin etua on valvottu. Suomi on edelleen hyvinvointivaltio, missä hyvinvointi jakautuu kuitenkin epätasaisesti. Eroja niin taloudellisessa toimeentulossa kuin terveydessäkin. Suomessa on suuria eroja myös alueittain. Itä-Suomi ei ole kansantalouden moottori. Totuus on myös, että ikääntyvässä väestössä sairaimmat ihmiset asuvat Pohjois-Pohjanmaan ohella Itä-Suomessa. Viime vuosien kriisit ovat olleet poikkeuksellisia. Näissä tilanteissa alueelliset tukipaketit ovat olleet perusteltuja. Pitkällä aikavälillä alueet saadaan nousuun kasvulla ja innovaatioilla. Julkiset toimet eivät yksin riitä. Maakuntamme taloudellisen menestymisen kannalta elintärkeiden alojen: kone- ja energiateknologia, metsäteollisuus ja elintarviketuotanto menestyminen vaatii osaavaa työvoimaa ja uudistumista.

Hallitus suuntaakin 10 miljoonaa koulutuksen vahvistamiseen lisäämällä aloituspaikkoja Itä-Suomen korkeakouluihin. Samalla vahvistetaan tutkimus- ja kehittämisrahoitusta. Lisäksi maamme ammatillista koulutusta vahvistetaan pysyvällä rahoituksella 50 miljoonalla. Karjalan rataa ja matkailua on tuettu merkittävästi. Nämä hallituksen Itä-Suomen hyväksi tekemät toimet: parannetaan infraa yritysten hyväksi, tuetaan koulutusta ja osoitetaan suoraa tukea eniten tarvitseville, ovat parasta edunvalvontaa ja aluepolitiikkaa. Nyt keskustelua käydään lisätuista maataloudelle ja terveydenhuoltoon, molemmat tarpeellisia. Toivottavasti niistä päästään hallituksessa sopuisasti yhteisymmärrykseen.

Pitkäjänteisen työ on ainoa oikea tapa edistää Suomen elinvoimaa. Taikatempuilla ja poliittisilla ylilyönneillä se ei onnistu. Itä-Suomenkin edunvalvonta vaatii yhteistyötä yli puolue- ja maakuntarajojen, varsinkin kun Kevään eduskuntavaaleissa Kaakkois-Suomen ja Savo-Karjalan vaalipiireistä valitaan yhteensä vain 30 kansanedustajaa. Ihmiset kokevat, etteivät poliitikot ole tehneet tarpeeksi Itä-Suomen eteen. Poliitikkojen onkin aktiivisesti kuultava ihmisiä ja yhdessä edistettävä alueemme edunvalvontaa. Jatkamalla työtä alueemme hyväksi uskon vielä koettavan uuden renessanssin, missä Itä-Suomikin kasvaa työn perässä tulevien osaajien myötä. Etätyömahdollisuudet täällä ihmeen hyvässä Itä-Suomessa ovat huikeat. Elinvoiman turvaaminen on myös turvallisuuskysymys. Meidän pitää luoda suomalaisille arjen turvallisuutta työn kautta, josta maksettavalla palkalla tulee toimeen.