Pikkuvikoja on helppo korjata terveydenhuollossakin
Mariko Sato kirjoitti hyvin (SS 16.10) asiakasmaksuista. Maksut esitellään maksimimääräisinä aluevaltuustolle hyväksyttäväksi. Hyvinvointialue tarvitsee kaikki tulonlähteensä haastavalle alkutaipaleelleen, ja mielestäni palveluista perittävät korkeat maksut ovat näin perusteltuja. Kannan saman huolen kuin Sato pienituloisista palvelujen käyttäjistä. Myös perimättä jättämistä tulee harkita tietyissä tapauksissa. Ei saa olla niin, että huonotuloisimmat eivät saisi tasavertaisia palveluja, koska kukkaro ei anna myöten.
Toinen pienempi kustannusongelma, johon törmäsin, liittyy lääkehoitoon. Äitini pärjää kotisairaanhoidon turvin kotona ja välillä hän käy intervallijaksolla, että omaishoitajana toimiva isäni saa lonkkaleikkausta odottaessaan vapaata. Kotisairaanhoito on ollut erinomaista ja mahdollistanut vanhempieni yhteiselon. Tämä on mahtavaa! Nyt lääkehoidon jakelu on siirtynyt koneelliseksi apteekin tuottamaksi palveluksi. Lääkeannokset on pakattu joka päivälle, myös intervallijakson ajalle. Tuota aikaa ei voi jättää jakamatta, jos vaikka asiakas sairastuu tai jostain muusta syystä jakso ei onnistukaan. Tällöin asiakas voisi jäädä ilman lääkkeitä. Aiemmin lääkkeet ovat tulleet intervallijakson aikaan lyhytaikaishoitopaikasta. Nyt on ohjeistettu, että omat jaetut lääkkeet on otettava mukaan.
Tämä johtaa siihen, että asiakas maksaa nyt myös intervallijaksojen lääkkeet. Onneksi isällä omaishoitajana vielä laskupää leikkaa ja hän huomasi tämän ylimääräisen ”korotuksen”. Paljon intervallijaksoa käyttäville tämä voi aiheuttaa usean kuukauden ylimääräisen lääkehoitokustannuksen. Mielestäni ei voi olla niin, että paljon puhutut digitaaliset ja muut palvelut, joilla pyritään vähentämään hoitohenkilökunnan kuormitusta aiheuttavat lisäkustannuksen asiakkaalle tai potilaalle. Tämäkin asia ratkennee, kun se yhdessä selvitellään. Halusin tämän auki kirjoittaa, koska vastaavia tapauksia voi tulla tulevalla hyvinvointialueella. Lääkehoitokustannustenkin tulee pysyä tasavertaisina niin intervallihoidossa olevilla kuin muillakin. Digitaalisten, robottien ja muiden teknologisten palveluiden tulee tuottaa hyötyä nimenomaan terveydenhuollon asiakkaille eikä olla lisäkustannuksina. Nämä pienet asiat, jotka ovat yksittäiselle ihmiselle tärkeitä on vielä helppo ratkoa paikallisesti, mutta hyvinvointialueen rahoituksen riittävyys, heikompiosaisten sote-palvelujen tasavertainen saaminen ja toimintojen turvaaminen vaatii valtakunnallista vaikuttamista.
Heikki Miettinen, Sd sairaanhoitaja, TtM