Hyvinvointialueilla tarvitaan nykyistä enemmän toimivampia käytäntöjä
Hyvinvointialueellamme on selvää tiukka taloudenpito ja uuden organisaation haasteet. Haasteita on lueteltu tarpeeksi ja nyt onkin aika lähteä tekemään muutosta. Vanhojen toimivien käytäntöjen jakaminen koko alueen kanssa ja uudet tutkittuun tietoon pohjautuvat keinot ovat menestyksen avaimia. Kaikki lähtee perustason työstä. Hyvät matalan kynnyksen palvelut, joita kehitetään yhdessä hyvinvointialueen, kuntien ja järjestöjen kanssa ovat korvaamattomia. Hyvässä yhteistoiminnassa ehkäistään kalliin erikoistason hoidon tarvetta vaikkapa mielenterveyden, somaattisen erikoissairaanhoidon tai sosiaalisen tuen tarvetta.
Yhteistoiminnan lisäksi tutkitun tiedon on ohjattava toimintaamme. Omalääkärimalli 2.0 olisi tutkitusti kustannustehokas ja edistäisi terveyttä. Tässä mallissa kuormituksen ollessa lääkäreille/ lääkäri-hoitajaparille kohtuullinen työhön saataisiin vetovoimaa ja perusterveydenhuoltoon riittävästi tekijöitä. Tätä mallia kannattaa alueelle ajaa.
Toimivia käytäntöjä tulee jakaa. Voidaan tehdä asioita myös halvemmalla. On hyväksyttävä tosiasia, ettemme voi rahan loppuessa harrastaa lisäkantoa kunnilta, vaan budjetilla on pärjättävä. Siksi toimintaa tulee tehdä halvemmilla välineillä ja yksinkertaisemmin, missä se vain on mahdollista. Käsipareista ei kannata säästää. Käytännön esimerkkinä omasta työstäni anestesiaprotokolla katetrin avulla tehtävästä aorttaläppätoimenpiteestä. Aiemmin nämä potilaat nukutettiin ja asetettiin kalliit invasiiviset monitorit. Hoitajien ja lääkärien yhteistyössä protokollaa yksinkertaistettiin. Nyt toimenpide tehdään paikallispuudutuksessa pienemmällä monitoroinnilla, ollen hieman halvempikin. Tällaista kehitystä tarvitaan kautta koko hyvinvointialueen. Tällaisen käytännön pienen säästötoimenpiteen lisäksi tarvitaan tieteellistä tietoa. Tähän tarvitaan TKI-rahoitusta jatkossakin, ettei se raha olisi ainakaan perusterveydenhuollosta pois.
Heikki Miettinen