Työmarkkinoille lakia ja varautumista

Työ ja yhteiskunta muuttuu tekniikan kehittymisen, nuorempien työntekijäsukupolvien ja väestön ikääntymisen myötä rajusti. Tässä muutoksessa kolmikantainen neuvotteluperinne työnantajien, työntekijöiden ja hallituksen välillä on koetuksella. Tavoitteet paikallisesta sopimisesta ovat toteutuneet osin paikallisesti riitelynä ja pitkään jatkuneet kuntakentän epäkohdat näyttäytyvät useina lakkoina tänä keväänä.  

Hoitajien työtaistelussa on puhuttanut myös potilasturvallisuuslaki. Tässä yhteydessä on demonisoitu vastuuministeriä ja hoitajia on kuvattu tunteettomiksi julmureiksi. Onpa mielipide kummalla kannalla tahansa, niin mielestäni tämä osoittaa lainsäädäntömme heikkoutta ja työmarkkinaosapuolten varautumattomuutta. Kun työrauha saavutetaan, tarvitaan lainsäädäntöön raamit, kuinka työtaistelutilanteissa toimitaan yhteiskunnan kannalta välttämättömien alojen kanssa jatkossa. Tässä on kotiläksyä kaikille osapuolille ja yhteistyössä lakia olisi valmisteltava. Tähänkin keskusteluun olisi otettava henkilöstö mukaan. He tuntevat sen oman työnsä ja yksikkönsä sekä tietävät mitä toimintoja on poikkeusolojen aikana turvattava. Virkamiehet ja yksiköiden johtajat tietävät kokonaistilanteen ja hahmottavat kokonaistarpeen. Tällä yhteispelillä myös tulevalla hyvinvointialueella saadaan luottamusta koko terveydenhuoltojärjestelmään ja varaudutaan poikkeusoloihin. Omista poteroista olisi päästävä pois ja yhteistyö olisi siirrettävä kasvokkain tehtäväksi pois lehtien palstoilta. Tämä juupas eipäs väittely henkilökunnan riittävyydestä ja työtaistelutoimien mahdollisuuksista lähentelee naurettavuutta kaikessa vakavuudessaan. Selkeä lainsäädäntö toisi myös tasa-arvoa aloille, missä kaikkia työtaistelutoimia ei voi toteuttaa. En tiedä korjaisiko lainsäädäntö alan ongelmia, mutta tiettyä vakautta se varmasti toisi.